Taloudesta ja yrittäjyydestä

Juureni yksityisyrittäjien maakunnassa Etelä-Pohjanmaalla ja 16 vuotta pankkimaailmassa ovat minulle etu myös kunnallispolitiikassa. Varsinkin puhuttaessa taloudesta tai yrittäjyydestä. Olen kasvanut yksityisyrittäjäperheessä, jossa painotettiin työn tekemisen tärkeyttä ja sitä, että periksi ei voi antaa. Aina pitää pyrkiä parhaaseensa. Vuodet pankin toimitusjohtajana osoittivat konkreettisesti hyvinvoivien yritysten merkityksen paikkakunnalle ja sen elinvoimalle. Varainhoitajana opin katsomaan taloutta pidemmälle kuin tähän hetkeen tai ensi vuoteen.

Omasta mielestäni päätöksiä tehdessämme pitää niiden seurauksia pohtia myös pidemmällä perspektiivillä. Jos esimerkiksi säästämme oppilaiden tarvitsemasta tuesta ala- ja yläkouluissa, niin niiden säästöjen seuraamukset saatetaan mitata miljoonissa nuorten loppuelämän aikana.

Talouden haasteita ei voida ratkaista veronkorotuksilla

Kuten Kokoomuksen kunnallisvaaliohjelmassakin todetaan, on verojen ja maksujen korottaminen aina viimeinen keino talouden tasapainottamiseen, koska se nakertaa kuntalaisen omasta työstä ansaitun palkan ostovoimaa. Eikä ole kestävää taloudenpitoa, että veroja ja maksuja korottamalla tasapainotetaan taloutta. Mieluummin tarkastellaan menoja kriittisesti ja madalletaan maksuja sekä veroja aina, kun se on mahdollista.

Meidän tulee keskittyä siihen, että työn tarjoajat ja työntekijät kohtaavat. Aito uhka tälläkin alueella on se, että osaavaa työvoimaa ei löydy ja siksi meillä ei ole Oulussa vara hukata yhtään käsiparia. Tarvitsemme mukaan työelämään oppilaitoksistamme valmistuvia nuoria, pienten lasten vanhempia, eläkeiän kynnyksellä olevia konkareita, ihan jokaista. Osatyökykyiset tarvitaan täsmätyöhön kuten myös etnisen taustan omaavat osaajat tarvitaan mukaan työelämään. Ja meidän pitää saada tänne tulevat opiskelijat jäämään Ouluun. Jokaisen panosta tarvitaan. Päättäjien tehtävä on varmistaa, että jokaiselle annetaan mahdollisuus osallistua.

Kasvu luo pohjaa paremmalle tulevaisuudelle

Se, että Oulu kasvaa, luo pohjaa paremmalle tulevaisuudelle sekä taloudelle. Kasvu tarkoittaa kaupungille investointitarpeita, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia. On fakta, että kasvava kaupunki kiinnostaa, se synnyttää investointeja ja yrityksiä. Meidän tulee tukea yrittäjyyttä, koska nimenomaan yritykset luovat kaupunkiin uusia työpaikkoja. Yritykset myös maksavat meille elintärkeitä veroja. Me tarvitsemme erilaisia yrityksiä, niin pieniä kivijalkakauppoja kuin uutta innovoivia start up -yrityksiäkin. Me tarvitsemme suuria yrityksiä sekä perinteistä teollista tuotantoa.  Ja meidän tulee tukea erilaista yrittäjyyttä. Yrittäjyys on konkreettinen tapa työllistää itse itsensä. Kevytyrittäjän palkkaaminen on myös toiselle yrittäjälle suhteellisen riskitön tapa palkata uutta työvoimaa ilman pakollisia työnantajakustannuksia. Yrittäjä on erinomainen arvioimaan mm. sitä, mihin suuntaan talous on kehittymässä. Haluan korostaa, että tiukkoina taloudellisina aikoina olemme riippuvaisia yritysten kaupunkiin tuomista verovaroista. Niin pienten kuin isojenkin yritysten.

Oulun kaupunkistrategiaan 2030 on kirjattu paljon hyviä asioita.  Siinä on toimenpiteitä, joilla parannetaan kaupungin vetovoimaa, saavutettavuutta ja yritysmyönteisyyttä. Kaupungit tarvitsevat vetovoiman lisäksi pitovoimaa eli sitä, että tänne halutaan jäädä. Ja kun tänne halutaan jäädä, syntyy elinvoimaa eli syntyy yrityksiä, tulee työvoimaa, kasvua uusista asukkaista jne. Kulttuurilla ja sillä, että täällä on tekemistä vapaa-ajalla, on valtava merkitys pitovoimaan.  Minua hiukan huolettaa se, että meiltä puuttuvat selkeät, konkreettiset suunnitelmat siitä, miten kulttuurikaupunki 2026 -titteliä hyödynnetään sen vuoden jälkeen. Mitä tapahtuu kulttuurille ja kulttuurin rahoitukselle vuoden 2026 jälkeen? Meillä on paljon hankkeita ja ohjelmia, jotka pitää saada paperilta käytäntöön. Hankkeita ei saa tehdä vain hankkeiden vuoksi. Hankkeiden pitää olla riittävän pitkiä, jotta niiden tuloksia saadaan oikeasti käytäntöön. Meillä käytetään paljon konsultteja, mutta on tärkeä kuunnella myös sitä tahoa, jolle hankkeita tms. tehdään. Hyvinä esimerkkeinä Kuusisaari tai Mannerheimin puisto, jossa olisi pitänyt kuunnella enemmän loppukäyttäjiä konsulttien rinnalla, jotta olisi saatu kerralla valmista. Esimerkiksi elämysareenaa rakennettaessa pitää kuulla laajasti eri käyttäjäryhmiä eikä vain yhtä, jotta saamme varmasti areenan, joka on muunneltavissa eri kokoisiin tapahtumiin ja erilaisille käyttäjäryhmille.

Kunnan ei pidä elää vain kädestä suuhun, meidän pitää ajatella pidemmälle

Minä en halua ottaa omalle kontolleni sitä, että jätämme tuleville sukupolville vain velkaa ja huonosti hoidetun kuntatalouden. Meidän tulisi jättää heille sen sijaan taloudellisesti kestävällä pohjalla oleva, elinvoimainen sekä vetovoimainen kaupunki, jossa yrittäjän on hyvä yrittää ja työllistää muita osaajia.