Lasten ja nuorten syrjäytyminen - mielen terveydestä huolehtimisen tärkeys

Tiesitkö, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa valtiontalouden tarkastusviraston mukaan yhteiskunnalle elämänsä aikana 1,2 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 selvitysmies Jussi Pyykkösen Sisäministeriölle tekemän selvitysraportin mukaan Suomessa syrjäytyneitä nuoria oli 64 000? Samassa raportissa todetaan, että 350 000 lapsella ja nuorella on suurempi vaara syrjäytyä. 

Mielenterveyspalvelut ja varsinkin lasten sekä nuorten mielenterveyspalvelut ovat lähellä sydäntäni. Olen saanut tehdä työtä upeiden, vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa. Minua surettaa se, että kuinka monen nuoren opiskelijan opiskelu on jää kesken sen vuoksi, että he jonottavat päästäkseen mielenterveyspalveluihin eivätkä kykene käymään koulua. Olen myös ollut todistamassa tapauksia, joissa nuori lähetetään kouluun kuntoutumaan. Mutta jos nuorella on haasteita jaksamisen kanssa eikä hän kykene olemaan mukana tunneilla, niin onko hänen paikkansa koulu? Opiskelijalla ei voi olla edellytyksiä oppia, jos suurin osa opiskelijan voimista menee siihen, että hän pysyy kasassa ja hallitsee pahaa oloaan. Jokainen menetetty nuori, joka ei saanut apua ajoissa, on turha.

Psyykkisesti sairaita lapsia ja nuoria tulee yhä enemmän. Heillä saattaa olla useampikin psykiatrinen diagnoosi. Emme saa joutua tilanteeseen, että koulun keskeyttämisen vuoksi näistä nuorista tulee pitkäaikaistyöttömiä tai eläkeläisiä. Asenteet ja arvot vaikuttavat tukea tarvitsevien nuorten siirtymiseen työelämään. Toivoisin, että myös apua tarvitsevat nuoret voisivat työllistyä niissä rajoissa, joissa he pystyvät töitä tekemään. Yhdenkään toimintakykyisen nuoren paikka ei ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Tämän takia tarvitsemme toimivat opiskelijahuoltopalvelut ja mielenterveyspalvelut. Meidän pitää miettiä miten voimme parantaa ennaltaehkäisevää toimintaa, johon tänä päivänä ei ole aikaa eikä resursseja, koska ns. korjaavien palveluiden tarve kasvaa niin voimakkaasti.

Jokaisella nuorella ja lapsella on omat vahvuutensa ja meidän tulee keskittyä niiden vahvuuksien tukemiseen. Ei voi olla niin, että mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien pitää jonottaa kuukausitolkulla saadakseen apua. Meillä ei ole siihen varaa, ei taloudellisesti, mutta ei varsinkaan inhimillisesti.